torstai 23. kesäkuuta 2016

Toinen kerta toden sanoo?

Takana uusi kuukausi hormonipiikeillä ja tällä kertaa kävin gynekologilla inseminaatiossa. Inseminaatio pitää sisällään, miehen sperman pesun kuolleista siittiöistä, jotka ruiskutetaan katetrilla kohtupussiin. Lääkäri vaikutti hyvin optimistiselta onnistumisen suhteen, mutta itseä hieman arveluttaa, kun ovulaatio oli ehtinyt jo tapahtua.... Nyt on jännittävät kaksi viikkoa edessä. Jotenkin on vain niin kyyninen olo, että tuskin tälläkään kertaa, mutta toivon mukaan onnistuu.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Raskasta

Kaksi viikkoa hormonipiikkejä ja jatkuvaa sairaalassa ravaamista. Moni on sanonut, että lapsettomuushoidot ovat rankkoja. Tähän olen vain vastauksesi hymissyt jotain epämääräistä, koska en ollut kokenut niin. Nyt on toisin.

Ymmärsin sen, ettei siinä ole raskasta lapsen alullesaamisen odottelu, eikä hormoonilääkitys, vaan lääkärit ja sairaalakäynnit. Niitä varten täytyy käyttää lomapäivät, koska Naistenklinikalla ajan saa aina vain keskelle päivää, eikä vastaanotolle pääse koskaan sovittuna kellonaikana, vaan pahimmillaan olen tunnin odottanut. joka käynnillä on eri gynekologi, jolle olen vieras ihminen, jokaiselle pitää uudelleen selvittää, miksi painoni on kilpirauhaslääkityksen myötä noussut, kuknka olen kyllä saanut painoa tippumaan lääkityksestä huolimatta, mutta se on hidasta, koska hormoonilääkitys kerää nestettä. Joudun jokaiselle selittämäön, kuinka ilen lisännyt liikuntaa ja vähentänyt syömistä, mutta koska olen jokaiselle uusi tapaus, he eivät tiedä, miten prosessi etenee.

Raskasta on se, kun työpaikalla kiristyy kollegoiden hermot, kun joudun olemaan jatkuvasti poissa töistä. Samaan aikaan olemme etsineet uutta kotia ja nyt järjestämään muuttoa, tähän tilanteeseen ei jaksaisi enää yhtään stressitekijää lisää ja toivon vain, että muutto on pian ohi.


Raskasta on myös se, ettei tiedä, meneekö tähänkin hotikokeiluun vielä puoli vuotta ja sen jälkeen joudumme jonottamaan toiset puoli vuotta keinohedelmöitykseen. Lääkkeet maksavat 260€/kk ja lääkärikäynnit 120€/kk. Olemme alkaneet harkita, että siirrymme yksityiselle puolelle. Siellä pääsee euoraan keinohedelmöitykseen ja se maksaa 2000€, samoin lääkärikäynnit onnistuvat varmasti työaikojen ulkopuolella, eikä tarvitse jonottaa ja odottaa vuotta.

Raskasta on myös se, että samaan aikaan joudun juoksemaan labrassa kilpirauhassairauden vuoksi. Viimeisen viikon aikana oloni on ollut kuin neulatyynyllä. Itse pistämieni hormoonipiikkien lisäksi olen joutunut käymään labrassa useamman kerran. Tämä vaihe on todella kaukana siitä, mitä aikanaan kuvittelin, millaista lapsenteko on. Hölmönä kuvittelin sen olevan hauskaa ja pariskuntana lähentävää tekemistä. Lähiaikoina parisuhteeni on lähentynyt ainoastaan hormoonipiikin kanssa. Olisi pitänyt aloittaa lapsenteko paljon nuorempana, eikä odottaa siihen, että on vakituinen työ ja hyvät tulot.

Huomaan myös olevani tämän vaiheen kanssa täysin yksin. Tämä ei liikuta mieheni elämää lainkaan, hän ei joudu ravaamaan sairaalassa kanssani, eikä piikittämään itseään. Hänen asenteensa on muutenkin se, että koska vika on minussa, hänen ei tarvitse ottaa paineita mistään. Tai ehkä hän ei osaa tai tiedä, miten olla mukana. Ehkä tämä todella on vain minun ongelmani, siiheksi kunnes olen raskaana.

Ohessa kuva ystävästäni piikistä.





tiistai 29. maaliskuuta 2016

Pitkä tie

Viime syksynä alkoi naistenklinikalla käyminen. Tämä rakennus on tullut enemmän kuin tutuksi viimeisen puolen vuoden aikana. Kilpirauhassairauteni on tehnyt sukusoluilleni haittaa sen verran, etten ovuloi. Viimeiset kolme kuukautta on yritetty saada pillereillä munarakkulani irtoamaan tuloksetta. Tänään siirrytään seuraavaan vaiheeseen eli pistoksiin. Olen nähnyt televisiosarjoissa ja elokuvissa, kuinka naiset pistävät itseensä hormooneja. Ensiksi yllätyin, ettei piikkiä isketäkään reiteen tai pakaraan ja sain myös tietää, ettei kyseisistä hormooneista aiheudu voimakkaita mielialan vaihteluita.

Istun jälleen Naistenklinikalla ja mietin, kuinka kauan lopputulokseen menee ja auttaako tämäkään hormonihoito vai joudummeko odottamaan vielä puoli vuotta keinohedelmöitykseen. Lapsentekemisestä on tullut meille oikein harrastus, ei tosin hauskalla tavalla lakanoiden välissä, vaan sairaalassa ravaamisena. On toki hienoa, että kunnallisella puolella on tarjolla tällainen mahdollisuus ja meitä yritetään auttaa saavuttamaan toiveemme. Positiivinen seikka on myös se, että olen aina haaveillut kaksosista ja tällä tavoin todennäköisyys on suuri.

Jotenkin olen onnistunut kuitenkin pitämään tämän prosessin ajatusten ulkopuolella, enkä ole vaipunut ahdistukseen tai epätoivoon. Kesää kohti kulkiessa, energiamäärä lisääntyy ja valon myötä myös positiiviset ajatukset. En vielä tänä kesänä saa nauttia äitiyslomasta, mutta ehkä ensi vuonna.





torstai 16. huhtikuuta 2015

Vielä on toivoa

Viime kierrolla pidimme tauon, tuntui jotenkin siltä, että kroppa ja mieli tarvitsee lepoa koko urakalta. Kevät aurinko on tuonut lisää energiaa ja iloa arkeen, joka myös on lisännyt optimistisuutta. Toinen asia, joka on ollut paljon mielessä, on ruoan itse kasvattaminen.

Asumme toistaiseksi kerrostalossa tilapäisessä kodissa, joten käytettävissä on vain pieni parveke, mutta siitä huolimatta aion käyttää senkin tilan hyödyllisesti yrttien, tomaattien yms. kasvattamiseen. Kerroin blogin alussa suunnittelevani täysin luomuruokaan siirtymistä, ajatus on toistaiseksi vasta sillä tasolla. Töörmäsin kuitenkin  Matleen Lahden kirjoittamaan loistavaan oppaaseen nimeltä Luomuruokaa lapselle: vauvaperheen keittokirja.Teokseen on koottu monenlaisia reseptejä, jotka ovat helposti toteutettavissa.
Näin kesän kynnyksellä on hyvä ryhtyä suunnittelemaan tulevaa kasvustoa, tästä löydät hyviä vinkkejä perusravintoon.

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Oo siellä jossain mun

Hetken olin raskaana, mutta kuukautiset alkoivat kaksi viikkoa myöhässä, joten oletan sen olleen keskenmeno. Kevät on tuonut muutoksia ja suuria myllerryksiä elämääni, kaikkeen sopeutuminen on myös vienyt aikaa. Olemme jo ryhtyneet pohtimaan puolisoni kanssa hedelmöityshoitojen aloittamista, mutta ehkä kuitenkin odotamme vielä kesän yli. Aloitin uuden harrastuksen muutama viikko sitten. Ryhdyin opettelemaan sellon soittoa. Se on tuonut mukanaan paljon iloa ja onnistumisen tunnetta, vaikka lapsettomuus tuo elämääni jatkuvasti epäonnistumisen tunnetta. Joskus tuntuu aivan käsittämättömältä, miksi toisille raskaaksi tuleminen on niin helppoa. Mitä minä teen väärin?
Loppuelämä ilman lapsia tuntuu todella ankealta ajatukselta ja tiedän, ettei nyt tässä vaiheessa tarvitse vielä siitä murehtia, mutta tuntuu älyttömältä, kun meillä on kaikki asiat elämässä tasapainossa ja olemme luoneet mahdollisimman hyvän ympäristön lapselle myös taloudellisesti, niin he jotka kituuttavat köyhyydessä ja epätasapainoisessa elämässä, saavat vauvoja kuin sieniä sateella.
Tämä nyt meni tällaiseksi itsesäälissä rypemiseksi, joten laitanpa tähän vähän optimistessan linkin. Sitten KUN se lapsi saapuu, tulee minun muistaa nämä ohjeet, jotta raskausmolisi mahdollisimman helppo http://goop.com/10-ways-to-have-a-pain-free-pregnancy/.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Uuden alku

Vuoden vaihde meninuuteen ammattiin valmistuessa ja uutta työpaikkaa etsiessä. Uusi työ alkaa 2.3 ja muutto on edessä viikon päästä. Elämän suuret stressitekijät ovat poistuneet, viikonloput sujuvat leipoen ja koiran kanssa ulkoillessa. Aivan yhtäkkiä huomasin, että painoa on tippunut kahdeksan kiloa, eikä ruokavaliossani ole ollut muutosta. Toisin sanoen, koiran kanssa liikkuminen on pelkkää plussaa, jei!
Jotain muutakin on tapahtunut, viime kuukautiseni kestivät kolme päivää ja vuotoa tuli todella niukasti, eikä munasoluntullut ulos. Tämän jälkeen, seuraavana maanantaina, iski aivan järkyttävä väsymys. Täysien yöunien jälkeen oli pakko mennä kolmen tunnin päiväunille viideltä ja kun heräsin, valvoin tunnin ja menin takaisin nukkumaan. Olen odotellut kuukautisten jatkumista, mutta mitään ei ole tapahtunut. Uskallanko jo toivoa....?

Yksi asia, jossa olen ollut todella tarkka, on lääkkeet. En ole raskauden yrittämisestä lähtien syönyt mitään lääkkeitä,mpaitsi muutaman strepsilsin joulukuussa flunssan aikana. Olen todella neuroottinen siit, ette elimistössäni ole lainkaan lääkeaineita, jotta mahdollisella tulevalla lapsella olisi terve alku. Täältä nettisivulta http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/teratologinen-tietopalvelu/Sivut/default.aspx löytyy ohjeet, mitä lääkkeitä raskaanaolevan tulee välttää ja onko olemassa joitakin turvallisia lääkeaineita. Jännityksellä odotamme, jääkö seuraavat kuukautiset kokonaan väliin 😊.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Odotuksen odotus

Ikuisena optimistina tästä odotuksen odotuksestakin löytää positiivisia puolia. Koska en ole vielä raskaana, voin surutta vaihtaa uuteen parempipalkkaiseen työpaikkaan, ilman kamalan huonoa omatuntoa siitä, että kohta jäisi äitiyslomalle. Voin suunnitella ulkomaanmatkoja, koska niihin ei varmasti ole hetkeen varaa lapsen synnyttyä. Voimme puolisoni kanssa ostaa uuden kodin, jota joutuu remppaamaan, kun ei ole kiirettä saada kaikkea valmiiksi. Voin nauttia ajasta, kun saan toteuttaa omia mielitekojani, sekä antaa jakamatonta huomiota ihanalle koirallemme.

Kun iän vuoksi ei ole vielä mikään paniikki, etteikö lapsia saisikaan, voi tämän vaiheen ottaa hauskana ja rentona yhdessäoloaikana. Tehdä asioita eteenpäin ja kaiken mahdollisimman valmiiksi lasta varten. Mielessä on käynyt myös tukivanhemmuus tai sijaisvanhemmuus, silloin biologisella lapsella olisi valmiiksi "sisaruksia", joiden kanssa viettää aikaa.

Toki odotan myös innolla sitä aikaa, kun saa lasten kanssa valmistella joulua ja viettää kotona äitiyslomaa, ilman aikatauluja ja kiireitä. Kaikki paineet ja stressi lapsen hankkimisesta on haihtunut ja jäljelle on jäänyt nautinta nykyisestä elämänvaiheesta. Valmistumme molemmat mieheni kanssa uuteen ammattiin ennen joulua, pitkä stressivaihe opiskelun ja työn yhdistämisestä on hellittänyt, sekä saamme nauttia lomasta vuoden vaihteessa. Uusi vuosi onkin hyvä aloittaa ilman paineita ja vain tyynenä odottaa, mitä se tuo tullessaan. Tämä ei tarkoita, ettemmekö jatkuvasti yrittäisi lasta, otamme vain ilon irti tästä elämänvaiheesta, niin kauan kuin ehdimme.